Tekstit

Ajatuksia villasta ja elämästä

Villan valmistaminen raakavillasta käyttökelpoiseksi langaksi on pitkäjänteistä, mutta erittäin palkitsevaa työtä. Ennenaikaan villalangan valmistaminen oli edellytys perheen vaatettamiseen ja kylmältä suojautumiseen. Lampaan keritseminen, villan karstaaminen, kehruu ja kutominen sekä neulominen oli koko perheen yhteistyötä. Miehet hoitovat kerisemisen sekä karstaamisen, naiset kehruun ja kudonnan. Miehet valmistivat työkalut puusta ja niistä tehtiin monesti sekä kauniit että tehokkaat. Suomalaisen perinnerukin suuri pyörä antaa vauhtia kehruuseen, suuret kangaspuut kankaan kutomiseen. Penkkikarstat ja myöhemmin karstamyllyt vauhdittavat villan valmistelua kehruuseen. Karstaus on ruumiillisesti raskasta työtä, siksi se oli usein miesten työtä. Lapset osallistuivat villan valmistelun kaikkiin vaiheisiin, opettelivat kehräämään ja kutomaan tai valmistamaan työkaluja, jokainen perheenjäsen teki oman osansa taitojen, voiman ja työkyvyn mukaan. Taitavat ikänsä villaa työstäneet isovanhemmat...

Lankoja, lankoja, liikaa lankoja?

Miehen mielestä mulla on liikaa lankaa ja se on mun ongelma . Siis se miehen jyrkkä ja yksioikoinen mielipide. 🙄 Minäpä kerron miksi.   Mulla on lankaa .  PALJON. Uskoakseni olen kuitenkin muutamana edeltävänä vuotena ehtinyt käyttämään suunnilleen sen, mitä olen hankkinutkin, tarkemmin sanottuna olen käyttänyt ne noin 12 kk kuluessa siitä, kun ne ovat saapuneet kotiin. Etenkin jos huomioidaan, että värjääminenkin  on langan käyttämistä.🧶🎨 Mä neulon sukkia, lapasia ja myssyjä sekä nykyään myös isompia vaatekappaleita kuten villapaitoja ja huiveja. Nyt on työn alla tämän kalenterivuoden aikana kolmas villatakki ja toinen huivi. Jokaiseen olen itse värjännyt kaikki langat, paitsi yhden 50 g verran, kun vahingossa oli ihan sopivaa väriä jo valmiina.   Neulottujen sukkien määrää en ole koskaan jaksanut laskea tai pitää niistä kirjaa. Aina kun yksi pari valmistuu, vapautuu samalla yksi setti sukkapuikkoja ja sitten voi aloittaa taas uuden. Toisen sukan...

Käsintehty

Kuva
Villa, materiaaleista rakkain Crocodile Stitch Baby Booties Mummi opetti minut neulomaan nelivuotiaana. Ensimmäiset sukat ja lapaset tein jo ennen kuin niitä koulun käsityötunneilla opeteltiin. Muistan ainoastaan hienoisen närkästykseni, kun piti "opetella" uudestaan se, jonka jo mielestäni osasin. Niinpä seitsemmännen luokan käsityötunnilla neuloin kirjoneulesormikkaat. Toistaiseksi ainoat sormikkaat, vaikkakin yksi pariaan odottava kynsikäs on pyörinyt kuvioissa jo pitkälti yli viisi vuotta. Langasta, jota ei enää valmisteta, eikä se edes ole Novitaa. Jonkusen vaatekappaleen olen neulonut, pitkän kirjoneule-hiippapipon silloi n , ku n se oli juttu. Novitaa. Aloitin myös villapaidan siskonpojalleni, kun hän oli taapero. Nyt p oik a on 18-vuotias, eikä se vauvan paidan helma ylety edes kainaloihin saakka. Kirjoneul etta sekin, ilmeisesti ilman sen kummempia ohjeita. Olen myös virkannut is oäidin neliöitä peittoa varten. Sitten turkoosi väri hävisi markettien lankahyllyistä,...