Käsintehty

Villa, materiaaleista rakkain

Crocodile Stitch Baby Booties

Mummi opetti minut neulomaan nelivuotiaana. Ensimmäiset sukat ja lapaset tein jo ennen kuin niitä koulun käsityötunneilla opeteltiin. Muistan ainoastaan hienoisen närkästykseni, kun piti "opetella" uudestaan se, jonka jo mielestäni osasin. Niinpä seitsemmännen luokan käsityötunnilla neuloin kirjoneulesormikkaat. Toistaiseksi ainoat sormikkaat, vaikkakin yksi pariaan odottava kynsikäs on pyörinyt kuvioissa jo pitkälti yli viisi vuotta. Langasta, jota ei enää valmisteta, eikä se edes ole Novitaa.

Jonkusen vaatekappaleen olen neulonut, pitkän kirjoneule-hiippapipon silloin, kun se oli juttu. Novitaa. Aloitin myös villapaidan siskonpojalleni, kun hän oli taapero. Nyt poika on 18-vuotias, eikä se vauvan paidan helma ylety edes kainaloihin saakka. Kirjoneuletta sekin, ilmeisesti ilman sen kummempia ohjeita. Olen myös virkannut isoäidin neliöitä peittoa varten. Sitten turkoosi väri hävisi markettien lankahyllyistä, enkä tietenkään voinut tehdä peittoa valmiiksi. Palat on vielä siististi tallessa. Jossain vaiheessa virkkasin myös tossuja. Vauvan tossuista tuli kauniita yksivärisistä langoista, isompiin käytin kirjavia lankoja, eikä lopputulos miellyttänyt silmääni, joten ne jäivät kaikki kesken. Vauvantossujen varsista puuttuu vain napit. Ja käyttäjät.

Virkattu vauvan tossu,

Novita Pikkusisko langasta

 

Afrikankukista ja Novitan Kotiväki puuvilla-
langasta virkattu kassi, joka haaveilee
kangasvuorista sekä olkahihnasta.

 

 

 

 

 

 

Tykästyin Novitan Tennessee -lankaan ja sitten se lopetettiin. Ehdin kuitenkin virkata siitä lierihatun, jonka ohjetta olen monesti etsinyt tehdäkseni toisenkin hatun. Ei ole löytynyt. Samasta langasta olen virkannut ainakin olkalaukun, pari käsilaukkua kuusikulmioista (keskeneräisiä toki) ja melko joukon kesämyssyjä, hellepipoja. Ainoastaan päähineet on otettu käyttöön.

Tennessee ja netin syövereistä kaivettu ohje,
ilmeisesti pinterestin innoittama.

Puuvilla-Bambu -langasta, joka sekin on taas lopetettu. Miksi?

Nykyään toivoisin samanlaisesta langasta paitaa, ehkä vähän ohuempana ja bambulla tai vastaavalla kevennettynä. Kiiltävä ja pehmeä pinta, viileä ja samanaikaisesti lämmittävä hihaton neuletoppi. Kauniisti laskeutuva ja ihan itse omin käsin tehty. Bambuviskoosi, se on köyhänmiehen silkkiä. Ihanaa.

Thelonious, Cookie, A :n kirjasta sukkia. rakkaudella.

Vasta joskus edellisen vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla minusta tuli lankasnobi. Löysin ohuen sukkalangan ja pitsi- ja muut pintakuvioneuleet. Minusta tuli pitsisukkatäti. Ehdottomiksi lemppareiksi nousi Cookie, A :n sukkakirjat. Ensin lainasin ne kirjastosta. Uusin lainoja niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Pienemmällä paikkakunnalla onnistuin saamaan ne käyttööni lähes vuodeksi, sen jälkeen repäisin ja ostin omat kirjat. Minä, joka en tahdo ostaa mitään, minkä voi saada käyttöön ilmaiseksi, ostin kaksi sukkamallikirjaa.

Sitten  alkoi langan metsästys. Pienijalkaisena ostelin yksittäisiä 100 g keriä erilaisia ja eri merkkisiä lankoja. Toin lankoja myös ulkomaanmatkoilta Yhdysvalloista ja Etelä-Afrikasta. Unelmaisia merino- ja silkkisekoitelankoja.

Vinkkinä: Amerikassa langat on kalliita, siis kalliita, mutta Etelä-Afrikasta niitä kannattaa kantaa koko budjetilla. Koko vuoden budjetilla, sillä sinne tuskin tulee matkustettua kovin usein. Lentoliput Afrikkaan on saman hintaisia kuin Amerikkaankin, ellei lasketa jotain Finnairin tajoushintaista Helsinki - New York lentoa.

 

Toisekseen Etelä-Afrikka on mitä mainioin talvimatkakohde. Paitsi jos haluaa lopputalvesta löytää ihania lankoja tulevaa kevättä ja kesää juhlistaakseen, koska helmikuussa kesälangat on myyty ja talvilangat eivät ole vielä hyllyssä. Onnistuin silti löytämään high twist merinosukkalankaa, merino-kashmir-silkki -lankaa, mutta vain muutamissa väreissä ja muutamia keriä kutakin. Nyt niitä 50 g ja 100 g keriä on juuri tarpeeksi yhtä sukkaparia varten, eikä niistä mitenkään riitä mihinkään muuhun ihanaan. Nythän on niin, että neulepaidat ja -takit on syrjäyttämässä sukkaboomin ja joudun hankkimaan uusia lankoja.
African Soul ja Nuturing Fibers ovat Etelä-Afrikassa tuotettuja ja värjättyjä luksuslankoja.
Nuturing Fibers on käsinvärjättyjä high twist tai supertwist 100% superwash merinolankoja, sukkiin tarkoitettu.
African Soul on sukkalankojen kuningas, 15% Kid Mohair, 15% Mulberry Silk, 50% Merino, 20% Nylon

Unelman pehmeä, ohut, lämmin ja himmeän hohtava neulepinta.

Kaikeksi onneksi noin puolitoista vuotta sitten tähän väliin iski hillitön himo lankojen värjäämiseen - mikä ihana syy ostaa yhtä lankaa kilo tai kaksi, tarkoitan toki jokaista kohtuuhintaista luonnonvalkoista ja muilta ominaisuuksiltaan hyvää villalankaa kilo tai kaksi.
On niistä langoista tehty sukkia, pari villapaitaa, lapsen neuletakki, myssyjä ja huivi, ainakin.

Dropsilla on paljon ihania värjäykseen erinomaisesti soveltuvia lankoja, mm Fabel, Nord, Flora, Baby Merino.
Lankavan Naturelli -sarja on tarkoitettu käsinvärjäykseen, ja lankojen hinta vastaa villan karkeusastetta.

Lankava Sujuva on ohut 4-säikeinen sukkalanka, hieman karhean puoleinen, mutta erittäin edullinen ja hyvä värjäyksen opetteluun. Kaiken lisäksi se on jo valmiiksi vyyhdillä.

Lankava Sulava on 2-säikeinen sport-vahvuinen ei superwash-käsitelty merino-nylon lanka. Erinomainen vaikkapa villahuiviin! Sukkiin en sitä uskaltaisi käyttää, vaikka sitä sukkalankana markkinoidaankin.

Yläpainoitteinen värttinä ja suomalaista villatopsia.

Kiikkalainen,
suomalainen antiikkirukki.

Viime talvena tuli sitten pakko oppia kehräämään lankaa. Ja siihenhän tarvitaan tietysti villaa ja vähän jotain muita välineitä. Talvella ostin värttinän ja villatopsia. Tuskastelin värttinän hitautta, tarvitsin rukin. Budjetti oli aika pyöreä nolla, mutta olin erittäin onnekas periessäni priimakuntoisen antiikkirukin suoraan kymmenvuotisen varastoinnin jälkeen. Ensimmäisen kuukauden odottelin puun kuivumista, toisen opettelin rukin polkemista. Rukki on todella nopea. COVID-19 mahdollisti kehruukurssille osallistumisen kesäkuussa, koska paikkoja oli vapaana vielä pari viikkoa ennen kurssia. Parin edellisvuoden  aikana olin saanut tiedon kurssin järjestämisestä vasta, kun ilmoittautumisaika oli jo mennyt tai kurssi oli jo täynnä. Myöhemmin syksyllä menen vielä toiselle kehruukurssille kansalaisopistoon.

 

Sinisellä värjättyä Kainuunharmaksen raakavillaa. Lanoliinin vuoksi väri tarttuu villatapuleihin eri vahvuisena luoden kaunista syvyyttä ja korostaen erinomaista villan kiiltoa.

Kangaspuut ostin edullisesti noin seitsemän vuotta sitten. En ole vielä ehtinyt kasaamaan niitä. Nyt haluan oppia kutomaan itsekehrättyä ja itsevärjättyä villalankaa. Tarvitsen kudotun villahuovan. Kiitos jälleen pandemian - kudonnan alkeiskurssilla on tilaa vielä, kun nyt lopulta päätin haluavani sinne tänä syksynä. 

Suomenlampaan karitsan pesemätöntä villaa.

Villa on ehdoton voittaja materiaalivalinnoissani, koska se vääntyy jokaiseen haluamaani suuntaan, paitsi siihen bambuneuletoppiin. Villa on kuitenkin vielä kohtuullisen edullista, etenkin jos tyytyy kotimaiseen ultra-hyper-super-extra hienon merinon ja kashmirin sijaan ja vielä edullisempaa jos hakee sen suoraan lampurilta ja lajittelee, puhdistaa, pesee, kampaa ja karstaa sen itse ennen kuin kehrää sen langaksi itse. Nopeamminhan se sujuisi marketin - tai lankakaupan - lankahyllyjen kätköistä sopivat värit valiten ja eikun neulomaan. Ja ajankäytön kannalta huomattavasti halvemmaksikin se tulisi, mutta kyse ei ole vain valmiin tuotteen tuottamisesta, kyse on käsin tekemisestä, prosessista, jossa on lupa aloittaa ihan mistä kohtaa haluaa. Mutta omaa lammasta meille ei kylläkään tule! Viiden koiran taloudessa karvamäärä on aivan riittävä, ihan vaikka myytäväksi asti..

Suomenlammaskaritsan pesemättömästä
villasta rukilla kehrätty yksisäikeinen lanka...

...ja sama lanka kerrattuna sekä pestynä vyyhdillä.

 

 

Ensimmäinen ikinä rukilla kehrätty lanka. Torista ostamilla antiikkikarstoilla karstattu, ja karstan piikkien ruosteesta on peräisin ainakin osa langan luonnonsävystä, josta paljon on irronnut pesussa.

Olen sanomattoman ylpeä tästä saavutuksesta! Hieman turhan innokkaasti mäiskin vyyhtiä puupenkkiä vasten. Kostuneesta puusta irtosi pieniä säleitä ja penkistä saa edelleen tikkuja takamukseen, jos istuu varomattomasti. Ehkä maltan seuraavalla kerralla olla vähän helläkätisempi.
Valmista lankaa on noin 80 grammaa, joten siitä saisi jo neulottua vaikkapa pipon. Ja samalla väistämättä karttuu pakollisten lisätarvikkeiden toivelista. Onneksi talon mies on innokas ja taitava puuseppä.

Mallikuvasta mukaellen ja omat puolat mittana
mies teki minulle puusta ja metallista oman rullatuolin.

Olen Käsintekijä, enimmäkseen villan työstäjä, mutta pukuompelijan koulutuksella moni muukin materiaali taipuu tahtooni. Joskus on kiva työstää myös puuta, taikinaa tai vaikka massaa. Tai no, mies hoitaa puutyöt (minä pilkon vain halkoja klapikoneella, toistaiseksi) ja pitkälti leipomisenkin, mutta sokerimassan kanssa on tehty tuttavuutta aikana menneenä.

Käsintekijänä käsintekijän kanssa käsintekijän talossa.